KOTIKOKIN OSSO BUCO OSA 1
Olin pitkään halunnut kokeilla jotakin liharuokaa, jossa on luut mukana. Pääasiassa kahdesta syystä.
1) En oikein koskaan ole tehnyt ns. perinteisiä lihapatoja, mutta äitini, mummoni ja anoppini tekemät pitkään hautuneet pataruuat ovat aina olleet superherkkua.
2) Terveystietoisten palstoilla luuliemi mainitaan aina ylivertaisena superfoodina ja varsinkin sen sisältämän kollageenin merkitys erityisesti näin aikuisena naisena on aivan vertaansa vailla. Luuliemen hyödyistä voit lukea lisää tästä luuliemi-artikkelista. Huomaa muuten, että luiden laadulla on iso merkitys luuliemen teossa. Parhaan luuliemen saat laiduntavan tai ruoholla syötetyn (grass fed) eläimen luista. Riistahan edustaa tätä parhaimmillaan ja ihan luonnostaan.
Ryhdyin tuumasta toimeen, kun sain käsiini pari pakettia Viltgårdenin peuran luullista osso buco lihaa ja äärimmäisen helpon oloisen reseptin
Osso Buco Viltgårdenin tapaan
Tämä resepti soveltuu sekä luulliselle potkalihalle, josta perinteinen Osso Buco tehdään, mutta yhtä hyvin reseptiä voi käyttää lapapaistista leikatun palapaistin valmistamiseen.
- n. 1kg peuran Osso Bucoa tai lapapaistia
- 2-3 tl suolaa
- 2-3 tuoretta timjamin oksaa
- 1-3 valkosipulinkynttä
- vettä
Ruskista liha kuumalla pannulla voissa niin että lihat saavat runsaasti väriä. Laita lihat mausteiden kanssa pataan ja lisää pataan niin paljon vettä, että lihat peittyvät. Kuumenna uuni 80 asteeseen ja laita pata kansi päällä uuniin. Varmista, ettei vesi kiehu uunissa. Kun laitat osso bucon uuniin illalla, on se valmista aamulla. Eli kypsennä lihaa uunissa noin 8h. Halutessasi voit maustaa kastiketta esim. tomaattimurskalla, viinillä tai kermalla. Mukaan voi lisätä myös juureksia, sipulia ja sieniä.
Tovi meni paketit avattuani lihoja käännellessä, niin erilaista liha oli niin tuoksultaan ja luineen päivineen kuin mihin olin tottunut. Ohje vaikutti kuitenkin todella helpolta (lähinnähän kaikki vaan lykätään uuniin ja odotetaan), niin uskalsin sitten ryhtyä ensikertalaisenakin tuumasta toimeen.
Ohjeen mukaan aloitin ruskistamalla lihat kuumalla pannulla voissa niin että lihat saivat runsaasti väriä.
En tyypilliseen tapaani ollut suunnitellut tätä(kään) ruuanlaittoa mitenkään ennalta erityisesti. Jouduin siis haalimaan mausteet ja juurekset pataan sen mukaan mitä kotoa sattui löytämään. Onneksi jääkaapista yleensä aina joku lajitelma juureksia löytyy, ja maustekaapin perusmausteet ja ruukkupuutarhan tuoreet yrtit pelastavat loput. Oma ruokafilosofiani on, että silloin kun raaka-aineiden laatu on kohdallaan, niin laadukkaalla suolalla ja pippurilla yleensä pärjää melkein pelkästään.
Nyt tätä ruokaa tein vieläpä poikkeuksellisen myöhään illalla, koska ajattelin laittaa padan yön yli uuniin hautumaan. Niinpä jouduin sitten kotipuutarhaani otsalampun valossa timjamia hakemaan, mutta mikäs sen hauskempaa kuin yökokkailut.
Tällä kertaa jääkaapin juureslaatikon sisältö oli suorastaan säälittävä. Ensin alkoi saldo ihan hävettää, mutta se kääntyi nopeasti enemmänkin iloksi. Pataruokaan nämä hieman nuhjaantuneet juurekset sopivat aivan mainiosti ja tyytyväisenä totesin, että sain nämäkin rakkaudella viljellyt luomujuurekset pelastettua hävikistä herkuksi.
Lopulta pataan päätyi kokonainen mukulaselleri (ja vähän sen varsia, kun jääkaapissa sattui olemaan varrellinen yksilö), 4 porkkanaa, 4 sipulia, 4 valkosipulin kynttä ja kuvassa näkyvä nippu tuoretta timjamia. Leikkasin kaikki ronskeiksi paloiksi (en edes kuorinut selleriä), kun tykkään hyvästä suutuntumasta enkä siitä, että juurekset ovat yhtä mössöä. Ja valkosipuleita ei kannata murskata vaan liiskata ne rikki veitsen päällä.
Sitten vaan lihat ja juurekset uunivuokaan, ja vettä päälle reilusti, kun olivat menossa koko yöksi hautumaan. Tärkeää siis on, että kaikki lihat ja juurekset ovat reilusti veden peitossa.
Mausteista konsultoin vielä tottunutta ruuanlaittajaa, ystävääni Annaa, kun sattui olemaan sopivasti hänkin iltamyöhään langoilla. Hän neuvoi, että laadukas suola (reilulla kädellä), kokonainen laakerinlehti ja maustepippurit olisivat olleet paras lisä tähän pataan. Laatusuolaa minulla on aina käsillä. Tähän valitsin nyt Himalajan ruususuolan ja yrteillä maustetun raffinoimattoman Atlantin merisuolan – yhteensä niitä laitoin pataan noin 4tl. Maustepippureita ei ollut, niin jouduin tyytymään mustapippureihin. Eikä niitäkään nyt ollut kuin osana pippurisekoitusta. Sieltä sitten kaivelin niitä 8kpl. Kokonaiset mustapippurit olivat joka tapauksessa pataruokaan parempi vaihtoehto kuin jauhettu mustapippuri, jota kaapissa olisi ollut. Maku siinä on ihan erilainen.
Kysyin myös ummikkona Annalta, että kannattaisiko lisätä tuohon kuitenkin vielä kasvis- tai lihaliemikuutio. Siihen Anna viisaasti vastasi: ”Miksi turhaan? Sinähän teet juuri maailman parasta lientä. Siinä on liha, luu, sipulit, mausteet ja juurekset.” Indeed! Viisaasti sanottu!
Anna neuvoi myös, että usein lihaliemeen myös paahdetaan kasvikset, niin tulee tummempi liemi ja syvempi maku. Nyt oli niin myöhä, että minä jätin sen vaiheen tekemättä, mutta superhyvä liemi tuli silti.
Sitten vuoka vaan uuniin 80 asteeseen yöksi hautumaan. Minulla, kuutamokokilla, pata oli uunissa vasta klo 00:00. Ja kun aamulla klo 07:00 heräsin, niin ihanaa lihaliemen tuoksu höyrysi uunista. Omaan makuun tykkäsin lisätä vielä saman määrän suolaa, mitä edellisenä iltana olin laittanut, ja jätin padan vielä pariksi tunniksi muhimaan. Joten hyvin voi vuoan laittaa uuniin jo vaikka klo 20:00 ja siellä se saa hautua, vaikka kellon ympäri 12 tuntia, aamuun asti – sopii siis muillekin kuin yökokeille ja toisaalta varmasti lyhyempikin aika kyllä riittää😊
Itse myös tykkään, että juureksiin jää kunnon hyvä suutuntuma, ja olin iloinen, että näin isoina paloina juurekset pysyivät minun makuuni juuri sopivan ”al dente” pitkästä haudutuksesta huolimatta.
Loppuarviona - Superhyvää ja helppoa! Suosittelen!
Padasta tuli minulle yhden hengen talouteen niin paljon syötävää, että tuunasin siitä vielä pari muutakin ruokaa, joita herkuttelin ystävän kanssa, näistä herkuista seuraa blogiin pian jatko-osat.